Kauden avauskisa

 Kihti Two Star

Kihti Two Star kisa purjehditaan nimensä mukaisesti kahden hengen miehistöllä. Tällä kertaa sain mukaan houkuteltua poikani Paavon. Kisaan mukaan pääseminen oli viime hetkeen saakka jonkin verran epävarma. Maston huipusta oli ison nostin hajalla ja vasta torstai-iltana saimme maston kaadettua. Maston huipussa oli nostimen pylpyrän akseli pois paikaltaan, mutta onneksi saimme sen korjattu ja myöhään perjantai-iltana vene oli taas purjehdus kunnossa. Tosin kaikki mittarit olivat pimeinä ………. NO purjehditaan virtaus lankojan mukaan. 

Miehistö

Varhain lauantai-aamuna sitten lähdettiin kohti lähtöaluetta, joka oli Airiston matkailuhotellin edustalla. Matkalla saatiin kuin saatiinkin mittareihin ”valo” ja aikamme kalibroituamme saimme nopeuden ja syvyyden näyttämään jotenkuten järkeviä lukuja, mutta tuulimittari näytti mitä näytti. Edellisenä iltana tuulta luvattiin kivasti 6-7 m/s kaakon puolelta ja tämä aiheutti jonkin verran pohdintaa, millä keulapurjeella lähdetään. Tuuli tosin aamulla oli huomattavasti luvattua heikompi, joten ykkösellä mennään……..harmi; kolmonen on meillä aina toiminut ja sille olisi 6-7 m/s riittänyt.    

Lähtöalueella oli jo hyvissä ajoin runsaasti veneitä hakemassa kevyen tuulen säätöjä. Kisaan oli ilmoittautunut hyvä määrä veneistä; kaikkiaan 29 kpl ja meidän luokkaan isoon LYS:iin peräti 14 kpl….hienoa.

 

Ennakko suosikkina pidimme Kaminamia, joka on heidän blogin mukaan  jo harjoituksissa päässyt yli omien tavoite nopeuksien  …….  se luku on varsin iso.   http://matkallamerenneidoksi.blogspot.fi/

Toisaalta Dat Wor Et (X-332) on aina vahva kuin myös GK:n Elisabeth nykyiseltä nimeltään  Xanthe (Fingulf 39). Eli meillä ”realistinen” tavoite oli olla nelonen, jos kaikki menee putkeen niin jopa kolmas, koska edellisen kerran kun olimme mukana tässä kisassa, niin silloin voitimme kyseisen Elisabethin (nykyisen Xanthen). NO Joo ……………………………… on siellä paljon muitakin kovia kisaveneitä.

Ennakkosuosikki

 

Lähtö suunnitelma oli lähteä venepäästä, josta tarvittaessa päästään heti vapaisiin tuuliin. Tosin tämä lähtösuunnitelma on meillä aina sama, eikä se varmasti ole aina edes toimiva.

Lähtö onnistui suhteellisen hyvin sikäli, että venepäästä lähdettiin ylimpänä veneenä, tosin myöhässä niin kuin moni muukin. Heikossa tuulessa on äärettömän vaikea kiihdyttää, kun tuuli on vielä pienessä ruuhkassa hyvinkin sotkuinen.

Linjan toisen pään lähtijät

 Ensimmäinen pätkä Askgrundin koillispuolella olevalle pohjoispoijulle oli varsin tasaista; paljon veneitä tiiviissä ryhmässä, paitsi Kaminami, joka karkasi heti muilta. Vuoroin leikattiin samoja veneitä perän puolelta ja vuoroin etupuolelta.

Ristiin rastiin mentiin

 

 Askgrundissa oli sitten ensimmäinen taukopaikka, tuuli loppui lähes kokonaan. Koko ryhmä kerääntyi samaan paikkaa, myös 5 minuuttia myöhemmin lähteneet LYS 2 veneet. Siinä sitten katsottiin kun Kaminami  ja Xanthe saivat ensimmäisenä uuden tuulen ja lähtivät menemään. Sen jälkeen näitä kahta venettä ei sitten enää nähty kuin kiikareilla. Seuraavana tuulen saivat lähempänä kääntöpoijua olevat veneet ja myös ne lähtivät menemään L. Lopulta myös me saimme tuulen ja pääsimme aloittamaan takaa-ajon……NO………Dat Wor Et kärsi tyvenestä vielä enemmän kuin me ja jäi sinne veneitä vielä meidänkin jälkeen.

Karkulaiset lähti

Ja osa lähti toiselta puolen

Onneksi Dat Wor Et jäi meidän seuraksi

Seuraava pätkä kohti Trollholmeniin oli sitten taas varsin nautinnollista purjehtia, keulassa ykkönen toimi varsin hyvin. Pätkä mentiin tasatahtia DWE:n kanssa. Heillä oli retkipurjeet käytössä, kuten kisan luonteeseen kuuluu, NO ................ ei ne meidänkään purjeet enää mitään kisapurjeita ole . Tilanteesta piti oikein ottaa kuvia, kun mennään heidän ohi kevyessä tuulessa J. (ei niin tavallinen tapahtuma)

Ohi ollaan

Saimme hyvin muun ryhmän kiinni ja tulimmekin pääjoukon ensimmäisenä veneenä seuraavalle taukopaikalle Trollholmenin kääntöpoijulle. Ne kaksi muuta venettä oli mennyt menojaan ja luulimme jo, että Xanthe oli keskeyttänyt, kun sitä ei näkynyt enää missään (väärä luulo). Tästä tuli sitten meille jo vähän pidempi tauko, jossa veneen nopeuskin tippui nollaa.

Tuuli tuli ja päästiin uudelleen matkaa. Tällä kertaa saimme uuden tuulen samaan aikaan kuin useimmat muutkin. Tosin kaikki ei sitä tuulta heti saaneet ja tässä tehtiin taas isoja eroja eri veneiden välillä. Tämä seuraava pätkä kohti Helsingholmenia oli tuulen osalta varsin erikoinen, jota ainakaan me emme ymmärtäneet. Jossain näytti, että ei tuule lainkaan, mutta vene kulki toista solmua täysin tasaisen veden päällä; pinnassa ei ollut mitään väreitä. Se tiedetään, että tuuli on hyvin erilainen alhaalla ja maston huipussa, mikäli ilman ja veden lämpötilassa on iso ero. Mutta nolla tuuli pinnassa ja joku tuuli maston huipussa ?????????? (joku tuuli = mittarit eivät toimineet). Lisäksi kun katsoi taakse, niin eri veneet tuntuivat ajavan täysin eri tuulissa; joku jopa genaakkerin kanssa ja tuulen piti olla kaikille täysin sama vastainen ????????.

Helsingholmen jälkeen sitten saimme kunnon tuulen, parhaimmillaan taisi olla jopa 7 m/s. Tässä tuulessa meidän keula ei sitten enää toiminut. Ajanpuutteen vuoksi keulan nostimeen oli jäänyt rullalaitteen ”klöntti” paikalleen eikä nostinta saatu kiristettyä riittävän kireäksi ja näin keulapurje oli liian ”säkkimäinen”. NO……. ei siinä kuitenkaan paljon hävitty muille, mutta se pätkä tuntui varsin pitkältä ja lyhyet housut jalassa oli vähän jo kylmäkin.

Vastaatulija

Lähestyttäessä Högsåran lounaispuolella olevaa Itäpoijua, niin tällöin  vastaan tuli ensimmäisenä Kaminami valtavan valkoisen genaakkerin kanssa hyvää vauhtia ja tuli sieltä myös kadoksissa ollut Xathekin. Kääntömerkin jälkeen saimme oman spinaakkerin ylös ja sitten matka alkoi taittua. Loppusuora, reilu 10 mailia, maalia kohti ajettiin taas DWE:n kanssa yhtä matkaa hyvää vauhtia. Harvoin on toukokuussa niin lämmin merellä kuin nyt oli tällä pätkällä. 

Tämä etumatka pitäis saada kiinni

Ja saatiin ne kiinni

 

Viimeiseen mutkaan puoli mailia ennen maalia tultiin DWE:n kanssa rinnakkain spinnut ylhäällä ja vielä piti vaihtaa spinnu keulapurjeeseen. Hieno ja sähäkkä loppu rutistus hauskalle kisalle, joka sai kyllä hien pintaan.

Kisa meni meidän osalta varsin hyvin; suorassa ajassa kisan kolmanneksi nopein vene …………………….. Dat Wor Et jäi 11 sekuntia J. Tasoitetussa ajassa olimme viidensiä, joten aivan ei tavoitteeseen päästy …………………Mutta yhtään ei harmita.

Kisa oli pitkä ja hatun nosto Baltic 37 Leannalle, joka tuli maaliin vasta klo 21:37:36.

Tulokset

http://www.turunpursiseura.fi/files/812/Kihti_TwoStar_2014_tulokset.pdf

Tästä on taas hyvä jatkaa kisailua ja seuraavaksi sitten tarvitaan jo enemmän miehistöä Viittakari kisoihin.