S/y Feex Itämeren kierros

 

16 satamaa ja 2 ankkuripaikkaa (1 ja 16)

 Ennen varsinaista lomaa otettiin vielä perjantai vapaaksi, että ehdimme muun ryhmän mukaan seuran Puolan eskaaderille. Suunnitelmana oli purjehtia suoraan Öölantiin, koska tuulet olivat pari päivää idänpuolella. Myöhään torstai iltana ohitettiin Utö saari hyvässä tuulessa. Aalto oli jo varsin suurta, mutta isossa oli ensimmäinen reivi ja vene oli hyvin tasapainossa.  Matka eteni hienosti, kunnes myöhemmin yöllä vastaan tuli ukkosrintama. Rintama sotki meren ja tässä vaiheessa kippari tuli merisairaaksi ja vatsa tyhjennettiin mereen. Suunnitelmaan tehtiin muutos siten, että ajetaan lähimpään rantaan toipumaan. Toipilasta ei lohduttanut paljonkaan se tieto, että lähimpään rantaan (Landsort) oli matkaa 50 M. Tässä kohtaa hyvä autopilotti oli kyllä kullan arvoinen. Se ajoi suhteellisen tasaisesti ja antoi näin miehistölle aikaa ja mahdollisuuden sairastaa. Mukana oltiin enemmän matkustajina.

 Samana yönä tämä ukkosrintama sotki myös monen muunkin venekunnan leppoisan yöpurjehduksen.  Jälkeenpäin tätäkin ukkosrintamaa on mukava muistella ja sekin oli omanlaisensa kokemus. Kenellekään ei onneksi mitään vakavampaa sattunut.


Tässä vaiheessa vielä kaikki hyvin .... Utö takana ja loma edessä.

Lauantai aamuna herättiin Nåttaron suojaisesta poukamasta jatkamaan matkaa. Landsortilta ulos ajettaessa aalto oli taas varsin iso ja vähän kyllä hirvitti, että taasko tätä samaa. Päätettiin kuitenkin, että ajetaan niin kauan, kun jaksetaan. Päivän aikana meri tasaantui ja tuuli pysyi 5 – 7 m/s, joten todettiin, että jatketaan matkaa yön yli kohti Byxelkrokia. Siitä tulikin tosi hieno yö purjehtia ja se pyyhi mielestä toissa yön pienet vastoinkäymiset. Lähes tyhjään satamaan saavuttiin aamun jo sarastaessa. 


Tasainen meri ja kevyt tuuli ...... hieno yö

Byxelkrokin uudessa laiturissa nukuttiin muutama tunti, jonka jälkeen matka jatkui Kalmariin, jonne oli sovittu treffit Balladyn miehistön kanssa.

 Kalmarissa kippari pääsi ensimmäisen kerran aamulla juoksulenkille; mikä onkin varsin miellyttävä tapa tutustua uuteen paikkaan. Aamulenkin jälkeen jatkettiin taas matkaa yhdessä Balladyn kanssa. Päivä Kalmarista Kristianopeliin oli koko reissun ainut täyskryssi päivä. Reippaassa tuulessa ja isossa aallokossa kryssittäessä on purjetrimmillä tosi iso merkitys. Nytkin ensimmäinen halssi oli märkä ja jopa epämukava. Seuraavalla halssilla kun purjeet saatiin parempaan trimmiin, niin meno muuttui heti huomattavasti tasaisemmaksi ja mukavaksi. Siitä tuli lopuksi hyvä päivä harjoitella ajamista isossa aallossa.  

Kristianopel oli meille ensimmäinen uusi satama ja siellä pidettiin reissun ensimmäinen välipäivä. Sataman nähtävyyksistä on mainittava satamakonttori, joka oli tavaraa täynnä ja erityisesti täytettyjä eläimiä. Satamaan saapui illan aikana vielä myös iso joukko tuttuja veneitä matkalla Merikarhujen Rugenin eskaaderiin.


Kristianopel .... ruotsalainen lomakylä

Seuraava legi oli taas jo vähän pidempi 75 M. Sääennusteissa meillä oli käytössä pääsääntöisesti Windy, josta sai varsin luotettavat ennusteet, kunhan muisti tarkistaa myös puuskat. Ennuste lupasi reipasta länsi tuulta, joka iltapäivällä vielä voimistuu. Herätys oli kello neljä aamulla ja heti aamupalan jälkeen lähdettiin liikkeelle. Päivän aikana tuuli voimistui ja ennen Utklippania isoon otettiin ensimmäinen reivi, millä matka meni suhteellisen tasaisesti isossa aallossa. Christiansötä lähestyttäessä tuuli voimistui jälleen ja aallokko oli todella isoa. Itse en ainakaan muista, että olisin ollut yhtä isossa aallokossa aiemmin. Vettä tuli istumalaatikkoon niin paljon, että försti jo pelästyi, että tyhjeneekö se ollenkaan. Kurssia laskettiin vähän alemmas niin, että Christianön suojassa isoon otettiin toinen reivi. Loppu 12 M Svanekeen meni näin taas jo miellyttävämmin.  Aamulla lähtiessä laitoin Polarin sykemittarin mittaamaan matkan energian kulutusta. Kaloreita päivän aikana kului 3366Kcal. Varsin tehotas liikuntamuoto, koska alkumatka ajettiin autopilotilla ja vasta viimeiset 40 M käsin. Tosin pääsääntöisesti ajan kyllä seisten, mutta kyllä illalla tiesi tehneensä jotain päivän aikana.

 Mikäli pitäisi nimetä reissun kolme mieluisinta satamaa, niin Svaneke olisi yksi niistä. Pieni kaupunki oli hyvin paikallisen oloinen; kaikki monikansalliset kaupat, ravintolat, hotellit ym. puuttuivat ja ravintolat ja kahvilat olivat hyvin persoonallisia.

Täällä vietettiin jälleen välipäivä ja paikallisesta savustamosta haettiin tuoreet kalat ja paikallista olutta, joista sitten illalla rakensimme laiturille maittavan illallispöydän.

Paikan yksi erikoisuus oli ”kanalotto” …. En tiedä, mikä oli pelin oikea nimi.  Idea todennäköisesti oli siinä, että kana juotettiin ja syötettiin. Sen jälkeen kana nostettiin aitaukseen, jossa oli lotto ruudukko ja se mihin kana kakkasi …. se numeroarpa voitti. Tapahtuma keräsi valtavasti väkeä ja tapahtuma järjestettiin keskellä katua 😊


Katukahvila Svanekessa

Seuraava legi Puolan Kolobrzegiin oli jälleen reipastuulinen avomeripätkä 60 M, mutta nyt tuuli oli enemmän myötäinen. Tuuli oli 10 – 12 m/s ja aalto tuli takaviistosta, joten ensimmäiset yli 10 solmun surffit saatiin aikaiseksi. Satama oli myös ensimmäinen, johon ajettiin sisään isossa myötä aallossa.  Se kieltämättä ensin hirvitti, miten siitä selvitään. Meillä ideana oli tulla sisään aallonmurtajan taakse mahdollisimman kovalla vauhdilla niin, että aalto ei pääse kääntämään venettä. Enemmän olen tottunut hiljentämään vauhtia satamaan tullessa, mutta täällä piti vauhtia lisätä ….. no …. siihenkin tottui.



Sisääntulo Kolobrzegiin


 Kolobrzegissä meitä vastassa oli Bluerosen miehistö. Seuraavan aamun aamulenkki suuntautui rannan turistialueelle ja se ei juurikaan poikennut etelän vastaavista lomakohteista; hiekkarantaa riitti ja yhtä lailla rihkama myyntiä. Valtavasta turistimäärästä huolimatta kaupungin rannat ja puistot olivat erittäin siistejä; roskia ei näkynyt missään. Pääosa lomailijoista oli puolalaisia ja se varmaan osaltaan vaikutti siihen, että hintataso esim. ruoan suhteen oli varsin edullinen. Kaupungin keskusta oli siisti ja paljon hienoja rakennuksia, mutta jostain syystä se ei oikein sytyttänyt …… jokin sieltä puuttui.


Tästä eteenpäin saatiin ravintoloista hyvää ja edullista syömistä

Seuraava legi Darlowoon oli lyhyt 35 M, mutta tuuli oli jälleen reipas 10 – 12 m/s. Tällä legillä syntyi taas uusi nopeusennätys 11,9 solmua. Tästä huolimatta ne jännittävät hetket olivat satamasta lähtö ja satamaan tulo. Lähdössä purjeet nostettiin jo satama altaassa ja koneella ulos aallonmurtajalta. Muutama iso pomppu ja käännös itään niin, että purjeet saatiin vetoon. Vastaavasti Darlovaan sisään ajettaessa aalto oli jälleen iso ja aallonmurtajan aukko kapea. Meidän sisääntulo sai ansaittua huomiota ja paikallinen vesiskootteri kuski tuli vierelle peukuttamaan meidän hienoa sisääntuloa. Myöhemmin iltapäivällä käveltiin aallonmurtajalle ja itse asiassa aallokko näytti rannalta katsottuna paljon hurjemmalta, mitä se oli veneestä katsottuna. 


Isoja aaltoja riitti tällä reissulla

Varsinainen vierasvene satama oli kääntösillan takana ja se avataan pyynnöstä kerran tunnissa. Satama oli suhteellisen iso sekä siisti ja suihkut sisältyivät satamamaksuun, joten kolikoita tai poletteja ei tarvittu. Myöhemmin illalla mukaan saatiin myös Sofien miehistö.
Tutustuminen kaupunkiin jäi vähän pintapuoliseksi, mutta pitkän aamulenkin ehdin seuraavana aamuna tehdä ja kaupunki teki kyllä vaikutuksen. Kaupungit ovat parhaimmillaan aamuisin, kun kauppojen häkkikärryt kolisee hyllyjä täytettäessä ja kahvilat avaavat oviaan; kaupunki heräilee. Kaupungissa oli sitä samaa kuin Svanekessa; kaikki monikansalliset toimijat puuttuivat. Kauppojen ja kahviloiden tarjontakin näytti hyvin paikalliselta. Näkemisen arvoinen oli myös paikallinen katollinen hautausmaa kaikessa kukkaloistossa.

Darlowa .... hieno ja hyvin paikallinen kaupunki



Sieltä löytyi myös hyvät kuntoilu mahdollisuudet

Seuraava legi Ustkaan oli lyhyt 22 M ja taisi olla Kalmariin jälkeen seuraava legi, jossa ei tarvinnut reivata isoa. Ustkan satama oli jälleen kääntösillan takana ja meille tarjottiin ensin vieraspaikkoja suoraan joen rannalta. Joki oli kuitenkin niin levoton, että siirryimme suojaisempaan satamaan joen toisella rannalla olevaan pienempää paikallisten omaan pienvenesatamaan. Ustka oli myös ainut paikka, missä viranomainen kävi tarkastamassa meidän passit.

Bluerose tulee väkisin ohi ... ei voinut mitään 


 Puolassa sai ravintolassa aina myös tuoretta ja erittäin hyvää kalaa, mikä oli lisäksi varsin edullista. Sataman lähistöltä löytyi hyvä ravintola, johon kaikki neljän veneen miehistöt kokoontuivat yhteiseen illanviettoon. Ruokailun jälkeen lähdimme vielä myöhäiselle iltakävelylle kaupungille, josta tulikin yllättäen pitkä retki. Se millä aikataululla kääntösilta on auki tai kiinni emme päässeet selvyyteen, niinpä varmuudeksi kiersimme takaisin veneelle seuraavan sillan kautta.



Iltakävelyllä Ustkassa

Seuraava legi kohti Lebaa 30 M jatkui jälleen hyvässä sivumyötäisessä tuulessa. Lebassa oli hyvä suojainen satama, josta löytyi kaikille neljälle veneelle kylkikiinnitys paikat. Kaupunki ei poikennut juurikaan jo aiemmin nähdyistä; joka kaupungissa iso maailmanpyörä ja tivoli sekä valtavasti puolalaisia turisteja. Jälleen kerran ravintolasta saatiin erinomaista kalaa edulliseen hintaan.

Heti seuraavana aamuna matka jatkui kohti Wladyslawowoa, jonne mentiin jälleen reivatulla isolla. Matkan haastavin osuus oli, kun ilmoitin VHF:llä, että saavumme satamaan. Port control kysyi …… niin, mihin satamaan olette tulossa. 

Satamassa, niin kuin myös aikaisemmissakin oli iso määrä kalastusaluksia. Wladylawowossa niitä oli paljon; varmaan lähes 50 alusta ja osa niistä oli isoja. Pääsääntöisesti ne olivat hyvässä kunnossa tai ainakin käyttökunnossa, mutta merellä niitä ei kuitenkaan näkynyt.

 

Jokaisessa puolalaisessa satamassa oli iso kumivene, jolla lomalaiset käytiin merellä kastelemassa

Wladylawowossa kuluikin sitten jo neljä yötä. Tässä vaiheessa aikataulu alkoi jo vähän huolestuttaa kotiin paluun osalta ja yhdessa Balladyn kanssa päätettiin, että Gdansk jää meiltä väliin. Tarkoituksena oli purjehtia Klaipedaan lauantaina, mutta venäjän sotaharjoitukset Kalingradin edustalla sai meidät muuttamaan aikataulua. Pieni tauko merenkulussa tekikin hyvää, meillä oli tähän asti ollut ainoastaan kaksi välipäivää.

 Ensimmäisenä iltana kävimme ruokailun jälkeen kuuntelemassa uruilla säestetyn kirkkokuoron konsertin paikallisessa kirkossa. Kirkko itsessään oli varsin mielenkiintoinen; vanha ja uusi kirkko oli yhdistetty tai siltä ainakin näytti.



 Junalla kävimme tutustumassa Helin kynnäkseen ja Helin kaupunkiin, joka oli puolalaisia lomalaisia täynnä. Seuraavana päivänä lähdettiin autolla tutustumaan Gdynian satamakaupunkiin. Sadepäivänä ilmeisesti muillakin oli samanlaiset suunnitelmat, koska tiet olivat enemmän kuin ruuhkaiset. Matka oli todella erikoinen. Välillä ajettiin peltojen keskellä kuoppaisia hiekkateitä, välillä oikaistiin huoltoaseman takapihan kautta seuraavalle tielle. Mutta perille päästiin ja kuljettaja piti kiinni sovitusta hinnasta, vaikka mittarin mukaan matka maksoi huomattavasti enemmän.

Gdynia oli erilainen, mitä tähän asti nähdyt pikkukaupungit. Iso kaupunki, jossa on 250 tuh. asukasta ja satamassa rakennukset lähes pilvenpiirtäjiä.


Välillä käytiin baarissakin

 Seuraava legi oli taas pitkä 114 M, kun Kaliningradin alue kierretään riittävän kaukaa. 30 M oli suositus, joka meillä oli tiedossa. Alue haluttiin ohittaa päivänvalossa, joten taas oli aikainen herätys klo 04.00.

 

Aikainen lähtö merelle

Matkaan lähdettiin täydellä isolla ja alkumatkan tuuli pysyikin selkeästi alle 10 m/s. Tosin melko pian tuuli voimistui ja isoon otettiin ensimmäinen reivi. Ensin tuuli oli 10 – 12 m/s ja puolessa välissä matkaa se ei juurikaan enää alle 12 m/s laskenut. Tuuli oli myötäinen, joten vauhti oli myös sen mukainen. Aalto oli varsin iso ja aallon nopeus oli yli 10 solmua, joten 10 – 11 solmun surffeja tuli tämän tästä. Sitten saatiin hyvä aalto ja siihen reipas puuska, jolloin vauhti riitti seuraavan aallon yli. Vene kiihtyi ensin 10 ja sitten 11 ja siinä pysyttiin pitkään, kunnes hyvässä vauhdissa päästiin seuraavan aallon päälle ….. siitä vauhti kiihtyi 12 ….. 12,5 …… 13,0 …… JA 13,3 solmua.  Tämän jälkeen myös autopilottikin ajoi 11 solmua vähän väliä. Tämä oli se reissun yksi kohokohta.


Kaliningradin alue kierrettiin kaukaa ja kovaa.

 Satamaan tulo alkoi taas huolestuttamaan, koska aalto oli nyt todella iso ja satama meille uusi. Satamaa lähestyttäessä satamasta ajoi isompi laiva samanaikaisesti ulos, joten purjeet jouduttiin laskettiin ennen aallonmurtajaa isossa aallokossa alas. Satamaan kyllä päästiin, mutta viranomaiset tuli kumiveneellä moittimaan, koska emme pyytäneet lupaa ajaa satamaan.

 Vierasvenesatama oli taas kääntösillan takana ja tällä kertaa kääntösilta oli käsin veivattava auki. Sataman henkilöstö aukaisi sillan joka tunti ja tällöin silta oli veneilijöille auki 15 minuuttia.


Klaipedan linnansatama

Klaipeda oli iso kaupunki 160 tuh. asukasta. Siellä on myös Liettuan ainut satama. Aamulenkillä kaupungilla joelta löytyi mielenkiintoinen vanha purjelaiva Meridianas, joka on alun perin rakennettu Turussa Laten telakalla sotakorvauksena Neuvostoliitolle. Mikäli oikein ymmärsin, niin alus on tällä hetkellä yksityisomistuksessa. Laiva on kunnostettu 2013 ja se on varsin hienossa kunnossa; ehkä ei kuitenkaan enää purjehduskunnossa. Paikallisia huviveneitä Klaipedassa oli enemmän kuin muissa aikaisemmissa satamissa ja käytännössä tämä oli myös huviveneiden osalta Liettuan ainut satama. Satamasta löytyi myös kaksi venetarvikeliikettä; toinen enemmän moottoriveneille ja toinen purjeveneille. Kauppaa ei olisi kyllä löytynyt, ellei olisi saatu neuvoja, että tuosta ovesta sisään ja toiseen kerrokseen.


Turussa rakennettu Meridianas

Klaipedasta lähdettäessä aallonmurtajalla oli todella isot aallot ja kansi pestiin välittömästi kaupungin pölyistä. Aallot oli vanhaa maininkia ja vähä ulommas päätyä meri tasaantui. Päivän aikana myös tuuli heikkeni ja päästiin nostamaan genaakkeri ensimmäisen kerran koko reissussa.

Hyvissä ajoin iltapäivällä saavuimme uuteen maahan ja uuteen satamaan; Liepaja. Kaupunki oli yksi kolmesta parhaasta; illalla löydettiin kaksi hienoa, persoonallista ja hauskaa baaria.

Hauska baari ja hauskat asiakkaat

Seuranvan aamun juoksulenkki suuntautui sataman kautta hiekkarannoille ja sieltä upeiden rantakatujen kautta takaisin kaupungin keskustaan. Hieno aamu, mutta niin oli hieno kaupunkikin. Satama alue oli hienosti rakennettu vanhoja rakennuksia säästäen esim. vierasvenesatamassa on 5 tähden Promenade Hotelli. Rakennus on entinen viljamakasiini, ja sen aula on suosittu taidegalleria. Osa rakennuksen arkkitehtonisista yksityiskohdista on peräisin vuodelta 1770. Vastaavasti rantakaduilla on todella hienosti entisöityjä vanhoja huviloita. Tällä kertaa aikataulu oli tiukka ja välipäivää ei ehditty viettää Liepajassa, mutta tänne tullaan vielä toisenkin kerran.




Liepaja ... hyvä satama ja hieno kaupunki

Seuraavaksi päätettiin poiketa Pavilostaan, jonne matkaa oli ainoastaan 30 M. Samaan aikaan satamasta lähti myös kaksi kalastus alusta, jotka yhdessä vetivät isoa troolia. Ensimmäinen kerta kun näimme kalastusaluksia merellä. Tuuli oli ennustettua parempi, joten pääosa matkasta päästiin kulkemaan purjein. Loppumatkasta tuuli loppui ja purjeet laskettiin ja hypättiin mereen uimaan. Pavilosta oli pieni lomakylä, jossa tietenkin hiekkaranta ja lukuisia kahviloita sekä ravintoloita.


Pavilostan ilta aurinko

Pavilosta purjehdittiin kohti Ventspilssiä kevyessä tuulessa tällä kertaa spinaakkerilla. Ventspils on meille entuudestaan tuttu ja mieluisa satama ja siellä pidettiin taas pitkästä aikaa välipäivä. Kaupunki kierrettiin taas hyvin perusteellisesti; ensin juosten aamulenkki, jonka jälkeen pyöräiltiin rannat ja puistot ja illalla otettiin vielä Boltin sähköskootterit käyttöön. Kiva kaupunki, mutta ei enää niin edullinen ja niin hyvät ruuat, mitä oli Puolassa.

 

Välillä vähän kaupunki kivaa.

 Seuraava legi Kuressareen oli taas jo vähän pidempi 65 M ja se ajettiin jälleen myötätuuleen. Aluksi itämeren puolella oli iso aalto, mutta Riian lahdella meri tasaantui nopeasti ja se osuus päästiin ajamaan genaakkeri puomilla. Kuressaaressa käytiin illalla syömässä herkullinen pihvi pitkästä aikaa aivan kahdestaan, koska Ballady jäi Abrukan satamaan.  Balladyn miehistö kehui kovasti Abrukan saarta, joten sinne täytyy seuraavalla kertaa pysähtyä.


Viimeinen vieraslippu ..... Viro

Seuraavana päivänä lähdettiin puolen päivän jälkeen ajamaan kohti Väinänmerta. Tuuli jälleen erinomainen ja ajankuluksi tuli kokeiltua, miten genaakkeri toimii 9 m/s sivutuulessa. Toimihan se jonkin aikaa niin, että saatiin se kasteltua. Heti ensimmäisen brouchin jälkeen se tosin tällä kertaa otettiin alas. Meillä normaali matkapurjehdus ohjeistus on, että yhden kerran voi brouchata ja toisen jälkeen otetaan alas.

Lähdettäessä jo päätettiin, että seuraava yö ollaan ankkurissa Kesselaidin kohdalla. Matkaa oli 50 M, joten Kesselaidin itäpuolella saavuttiin illalla. Kovin lähelle rantaa ei ankkuria uskallettu laskea. Näin aalto pääsi jonkin verran kiertämään saarta, mutta ennusteen mukaan tuuli tyyntyy yön aikana.

Yö oli kuitenkin rauhallinen ja toisaalta oli myös niin väsynyt, että pieni keinuminen ei unta häirinnyt. Aamu uinnilla pelästyimme kanootti retkeilijää, joka yllättäen ilmestyi viereemme. Tosin hän kyllä kohteliaasti jatkoi matkaa, kun huomasi meidän olevan veneen perässä aamupesulla. Kesselaidissa on myös satama, jonne pääsee ainakin moottoriveneillä.

Seuraava päivä Väinämerellä leppoisaa menemistä kevyessä kelissä. Tällä legillä olisi tullut se reissun toinen täyskryssi pätkä Pussirahulta Kärdlän satamaan (6 M), mutta se ajettiin koneella. 

Kärdlän tutussa satamassa saunottiin ja vietettiin reissun viimeinen välipäivä. Seuraavana päivänä kokoonnuttiin eskaaderin kolmen venekunnan osalta yhteen, kun myös Bluerose saapui viimeisenä iltana satamaan. Sieltä matka jatkui kolmistaan jälleen reippaassa tuulessa takaisin Turun saaristoon.

 

Kotona karikkoisessa saaristossa

Saaristoa osaa taas arvostaa vähän enemmän; Etelä-Itämerellä lähdetään aina aallonmurtajalta suoraa avomerelle ja satamia on todella vähän. Purjehdus on enemmän päiväpurjehduksia tai kisaamista. Paikallisia purjeveneitä oli vähän, joten kisaaminenkin on vähän niin ja näin. Saaristossa voi jokaisena kesä viikonloppuna valita eri sataman tai ankkuripaikan ……. kyllä meidän kelpaa.

 Reissu oli enemmän kuin hieno kokemus, jota muistellaan vielä useasti. Neljän viikon loma on aika lyhyt noin pitkään reissuun, mutta se teki siitä myös omanlaisen kokemuksen……  aamulla lähtemistä ei juurikaan pohdittu, vaan aina lähdettiin; välillä kovaankin tuuleen. Toki nämä erinomaiset myötäiset tuulet mahdollistivat koko reissun. Mikäli alkumatkasta olisi useampi päivä ollut yli 10 m/s vastatuulta, niin reissu olisi todennäköisesti jäänyt tekemättä.

 


Onnellinen mies


Kommentit