Osallistuja määrän perusteella Helsinki – Tallinna race on
varmasti yksi Suomen isoimmista purjehduskilpailuista. 156 venettä ajoi
kilpailun maaliin ja sai ajan. Kilpailun järjestäjänä toimii Koivusaaren purjehdusseura;
ei kovin iso seura (400 jäsentä), mutta järjestää isoja kisoja: HTR sekä Kopun
tiistai-kisat.
Aikaisemminkin olen jo saanut kutsun osallistua HTR kisaan,
mutta vasta nyt pääsin ensimmäistä kertaa mukaan. Kaverini oli alkukesästä
hankkinut uuden veneen; ”uusi” vene on Baltic 38 vuodelta 1984, hieno klassikko.
Kilpailua oli täksi vuodeksi uudistettu siten, että kaikki
veneet käyvät ilmoittautumassa Helsingin Eteläsatamassa ja siitä siirrytään
paraatina lähtöalueelle Hernesaaren edustalle.
paraati |
Kilpailun lähdöt oli jaettu neljään pääryhmään: ORC, IRC,
Business LYS sekä takaa-ajo LYS. Kolme ensimmäistä ryhmää lähtivät matkaan
yhteislähtönä luokka kerrallaan. Takaa-ajo LYS lähti klo 18 alkaen
tasoitusluvun mukaisesti neljän minuutin välein. Veneitä takaa-ajo LYS:ssä oli
niin paljon, että jokaiselle LYS luvulle oli oma lähtöryhmä ja lähtöviestitys. Baltic
38 LYS luku on 1,24 ja samalla luvulla lähti myös 4 muutakin venettä.
lähdön valmistelua kuva: Jouni Koivuneva |
Lähdössä tuuli oli navakka, mutta ennusteiden mukaisesti sen
piti heikentyä illan aikana. Lähtöalue oli suhteellisen ruuhkainen, joten lähdimme
linjan yli hyvin varovasti keula rullattuna ja keula avattiin vasta lähdön
jälkeen. Ajoitus meni hienosti, ylitimme
linjan oman ryhmän kärjessä.
toisena viivan yli kuva: Jouni Koivuneva |
Meillä oli veneessä uudet hyvälaatuiset peruspurjeet, mutta
keulapurjeen etuliikki oli liian pitkä rullalle asennettuna ja sitä ei saatu
riittävän kireäksi vallitsevaan tuuleen. Muutenkin keula purjeen säätämiseen
meni aikaa, koska keulapurjeesta piti ottaa paine pois aina kun skuuttipistettä
muutettiin. Osittain myös tästä johtuen ajoimme yhden kääntömerkin pitkäksi. Me
palattiin merkille ja kierrettiin se oikein, mutta ainakin yksi toinen kanssakilpailija
jätti tämän merkin kiertämättä...…
Hyvin pian tuuli alkoi heikentyä ennusteen mukaisesti ja
purjesäädöt saatiin paremmin kohdalleen ja myös keulapurjeen löysä etuliikki toimi kevyessä tuulessa. Vene kulki ajoittain varsin kivasti, mutta alun haasteelliset
olosuhteet ja pieni miehistö aiheutti sen, ettei navigointiin / taktiikkaan
paneuduttu riittävästi.
Ennen Harmajan majakkaa ajauduttiin liiaksi radan oikeaan
reunaan ja Harmajalle pääseminen edellytti kääntymistä styyran halssille, joka
oli suoraan päin isohkoa vasta aaltoa. Tämä halssi
yhä heikkenevässä tuulessa oli tosi tuskainen.
Myös allekirjoittanut pääsi myös kokeilemaan veneen ajamista, mutta siitä ei
tullut yhtään mitään. Outo vene oli varsin haasteellinen ajettava pimeässä,
isossa aallossa ja kevyessä tuulessa.
No …. Harmajalle kuitenkin päästiin ja siitä eteenpäin homma
lähti jo paremmin toimimaan. Tosin muille oli tässä vaiheessa annettu liiaksi etumatkaa. Tästä eteenpäin pysyimme paremmin radan vasemmassa reunassa
ja olimme välillä selkeästi idempänä kuin pääjoukko. Yön aikana vastaan tuli
sadepilviä, jotka voimistivat tuulta ja käänsivät sitä enemmän itään. Ja sen
lisäksi ne samat pilvet tiputtivat vedet meidän päälle. Tällöin meidän olisi
pitänyt ottaa korkeutta paremmin talteen ja siirtyä rohkeammin itään ….. mutta
…. näin jälkeenpäin on helppo olla viisas …..
toista se oli olla väsyneenä viisas siellä vesisateessa pimeällä merellä……
vasemmalla ei näy montaa venettä |
Jälkeenpäin maalissa Finx:n kippari kertoi, että he pysyivät
koko yön radan vasemmassa reunassa eli idässä. Heiltä oli huippu suoritus ajaa uudella
veneellä heti palkintosijoille ja siihen tuskin riitti ainoastaan pysyminen radan vasenmalla
reunalla.
Loppua kohti vene kulki paremmin ja paremmin, mutta matka vain
loppui kesken…. tai sitten ei …
Maaliin päästiin ja seuraavana päivänä syötiin Tallinnassa hyvin ja edullisesti; hauska päivä ja ilta.
Paluumatkaa varten kippari oli varannut veneeseen useamman
myötätuulipurjeen; kaksi spinnua ja uusi käyttämätön genaakkeri. Paluu matkalle
lähdettiin sunnuntaiaamuna heti aamupalan sekä aamusaunan jälkeen.
Purjeilla lähdettiin reippaasti jo satama altaasta. Spinnu
säkeistä kannelle nostettiin se isoin; kevyt tuuli kun oli. Seuraavasta säkissä
löytyi kuitenkin huomattavasti kevyemmästä kankaasta valmistettu spinnu, joten
melko pian Tallinnan lahdella vaihdettiin jo seuraava spinnu vetoon. Tällä
spinnulla harjoiteltiin pari jiippiä kunnes se taas vaihdettiin paksumpaan
sivutuuli spinnuun käännyttäessä kohti koti Suomea.
kyseessä ei ole broutsaaminen ... en vain saa kuvaa suoraan |
Aikaisemmin en ainakaan muista purjehtineeni tämän
tyyppisellä sivutuuli spinnulla. Sivutuulessa AWA 80 – 110 astetta purje toimi
aivan loistavasti; ei kallistanut, mutta vauhtia oli 7- 8 solmua …. hieno
purje. Lisäksi vene oli hyvä ja helppo ajaa; ei vääntänyt minnekään päin vaan
liukui sulavasti vettä pitkin ….. hieno kokemus.
Loppumatkasta vaihdettiin vielä genaakkeri keulaan. Se oli
tosin tehty enemmän myötäiselle ja sillä ei kovin ylös päästy niin, että nopeus
olisi säilynyt. AWA saatiin kyllä 60 asteeseen, mutta silloin kallistuttiin aivan
liikaa. Tuulen voimistuessa loppu ajettiin genualla lähes vastaiseen ja
kuitenkin lyhyissä housuissa pärjäsi …. kerta kaikkiaan huippu päivä.
Kiitos kipparille ja muulle miehistölle.
Se on niin totta, että kisan aikana - väsyneenä ja mahdollisesti vielä kylmissäänkin - on haastavaa punnita kaikkia vaihtoehtoja ja tehdä parhaita päätöksiä. Että siinä mielessä purjehdus on mitä suurimmissa määrin sekä mielen että fyysistä urheilua. Tuon aallokon vaikutus purjehtimiseen, etenkin heikko tuuli + reipas aallokko -yhdistelmä on jotain, mitä harvemmin pääsee kotivesillä harjoittelemaan. Jos Saaristomerellä on aallokkoa se on yleensä sitä lyhyttä hakkavaa ja pärskivää, erilaista kuin avovesillä.
VastaaPoistaTeillä taisi olla aika kivaa ja sopivasti seikkailua kisassa :)