maanantai 22. elokuuta 2016

Helsinki - Tallinna Race



Osallistuja määrän perusteella Helsinki – Tallinna race on varmasti yksi Suomen isoimmista purjehduskilpailuista. 156 venettä ajoi kilpailun maaliin ja sai ajan. Kilpailun järjestäjänä toimii Koivusaaren purjehdusseura; ei kovin iso seura (400 jäsentä), mutta järjestää isoja kisoja: HTR sekä Kopun tiistai-kisat.

Aikaisemminkin olen jo saanut kutsun osallistua HTR kisaan, mutta vasta nyt pääsin ensimmäistä kertaa mukaan. Kaverini oli alkukesästä hankkinut uuden veneen; ”uusi” vene on Baltic 38 vuodelta 1984, hieno klassikko. 

Kilpailua oli täksi vuodeksi uudistettu siten, että kaikki veneet käyvät ilmoittautumassa Helsingin Eteläsatamassa ja siitä siirrytään paraatina lähtöalueelle Hernesaaren edustalle.

paraati

Kilpailun lähdöt oli jaettu neljään pääryhmään: ORC, IRC, Business LYS sekä takaa-ajo LYS. Kolme ensimmäistä ryhmää lähtivät matkaan yhteislähtönä luokka kerrallaan. Takaa-ajo LYS lähti klo 18 alkaen tasoitusluvun mukaisesti neljän minuutin välein. Veneitä takaa-ajo LYS:ssä oli niin paljon, että jokaiselle LYS luvulle oli oma lähtöryhmä ja lähtöviestitys. Baltic 38 LYS luku on 1,24 ja samalla luvulla lähti myös 4 muutakin venettä.

lähdön valmistelua kuva: Jouni Koivuneva

Lähdössä tuuli oli navakka, mutta ennusteiden mukaisesti sen piti heikentyä illan aikana. Lähtöalue oli suhteellisen ruuhkainen, joten lähdimme linjan yli hyvin varovasti keula rullattuna ja keula avattiin vasta lähdön jälkeen.  Ajoitus meni hienosti, ylitimme linjan oman ryhmän kärjessä.  

toisena viivan yli kuva: Jouni Koivuneva

Meillä oli veneessä uudet hyvälaatuiset peruspurjeet, mutta keulapurjeen etuliikki oli liian pitkä rullalle asennettuna ja sitä ei saatu riittävän kireäksi vallitsevaan tuuleen. Muutenkin keula purjeen säätämiseen meni aikaa, koska keulapurjeesta piti ottaa paine pois aina kun skuuttipistettä muutettiin. Osittain myös tästä johtuen ajoimme yhden kääntömerkin pitkäksi. Me palattiin merkille ja kierrettiin se oikein, mutta ainakin yksi toinen kanssakilpailija jätti tämän merkin kiertämättä...…

Hyvin pian tuuli alkoi heikentyä ennusteen mukaisesti ja purjesäädöt saatiin paremmin kohdalleen ja myös keulapurjeen löysä etuliikki toimi kevyessä tuulessa. Vene kulki ajoittain varsin kivasti, mutta alun haasteelliset olosuhteet ja pieni miehistö aiheutti sen, ettei navigointiin / taktiikkaan paneuduttu riittävästi.
Ennen Harmajan majakkaa ajauduttiin liiaksi radan oikeaan reunaan ja Harmajalle pääseminen edellytti kääntymistä styyran halssille, joka oli suoraan päin isohkoa vasta aaltoa.  Tämä halssi yhä heikkenevässä tuulessa oli tosi tuskainen.  Myös allekirjoittanut pääsi myös kokeilemaan veneen ajamista, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Outo vene oli varsin haasteellinen ajettava pimeässä, isossa aallossa ja kevyessä tuulessa.

No …. Harmajalle kuitenkin päästiin ja siitä eteenpäin homma lähti jo paremmin toimimaan. Tosin muille oli tässä vaiheessa annettu liiaksi etumatkaa. Tästä eteenpäin pysyimme paremmin radan vasemmassa reunassa ja olimme välillä selkeästi idempänä kuin pääjoukko. Yön aikana vastaan tuli sadepilviä, jotka voimistivat tuulta ja käänsivät sitä enemmän itään. Ja sen lisäksi ne samat pilvet tiputtivat vedet meidän päälle. Tällöin meidän olisi pitänyt ottaa korkeutta paremmin talteen ja siirtyä rohkeammin itään ….. mutta …. näin jälkeenpäin on helppo olla viisas …..  toista se oli olla väsyneenä viisas siellä vesisateessa pimeällä merellä……

vasemmalla ei näy montaa venettä

 Jälkeenpäin maalissa Finx:n kippari kertoi, että he pysyivät koko yön radan vasemmassa reunassa eli idässä. Heiltä oli huippu suoritus ajaa uudella veneellä heti palkintosijoille ja siihen tuskin riitti ainoastaan pysyminen radan vasenmalla reunalla.

Loppua kohti vene kulki paremmin ja paremmin, mutta matka vain loppui kesken…. tai sitten ei …

väsy

Maaliin päästiin ja seuraavana päivänä syötiin Tallinnassa hyvin ja edullisesti; hauska päivä ja ilta.

perillä maalissa


Paluumatkaa varten kippari oli varannut veneeseen useamman myötätuulipurjeen; kaksi spinnua ja uusi käyttämätön genaakkeri. Paluu matkalle lähdettiin sunnuntaiaamuna heti aamupalan sekä aamusaunan jälkeen.

Purjeilla lähdettiin reippaasti jo satama altaasta. Spinnu säkeistä kannelle nostettiin se isoin; kevyt tuuli kun oli. Seuraavasta säkissä löytyi kuitenkin huomattavasti kevyemmästä kankaasta valmistettu spinnu, joten melko pian Tallinnan lahdella vaihdettiin jo seuraava spinnu vetoon. Tällä spinnulla harjoiteltiin pari jiippiä kunnes se taas vaihdettiin paksumpaan sivutuuli spinnuun käännyttäessä kohti koti Suomea.

kyseessä ei ole broutsaaminen ... en vain saa kuvaa suoraan

Aikaisemmin en ainakaan muista purjehtineeni tämän tyyppisellä sivutuuli spinnulla. Sivutuulessa AWA 80 – 110 astetta purje toimi aivan loistavasti; ei kallistanut, mutta vauhtia oli 7- 8 solmua …. hieno purje. Lisäksi vene oli hyvä ja helppo ajaa; ei vääntänyt minnekään päin vaan liukui sulavasti vettä pitkin ….. hieno kokemus.

Loppumatkasta vaihdettiin vielä genaakkeri keulaan. Se oli tosin tehty enemmän myötäiselle ja sillä ei kovin ylös päästy niin, että nopeus olisi säilynyt. AWA saatiin kyllä 60 asteeseen, mutta silloin kallistuttiin aivan liikaa. Tuulen voimistuessa loppu ajettiin genualla lähes vastaiseen ja kuitenkin lyhyissä housuissa pärjäsi …. kerta kaikkiaan huippu päivä.


Kiitos kipparille ja muulle miehistölle.


tiistai 21. kesäkuuta 2016

Pyytinkari 2016



Edellisestä Pyytin kisasta on kulunut jo jonkin aikaa, mutta nyt löytyi taas intoa lähteä mukaan. Miehistön mukaan saaminen isoissa veneissä on vaan suhteellisen haastavaa. Halukkaita lähtijöitä oli nytkin, mutta erinäköisiä valitettavia esteitä tuli viime metreille asti, joten tällä kertaa kisaan lähdettiin ainoastaan kolmen hengen miehistöllä; minä, Hannu ja Juha.

Osittain myös tästä syystä taktiikka suunniteltiin tavallista tarkemmin; reittikarttaan merkittiin tuulet oletetun aikataulun mukaisesti ja purjeenvaihdot käytiin läpi; millä purjeilla mikäkin pätkä ajetaan.

Meidän lähtöajaksi oli merkitty klo 19.18. Samaan aikaa lähtisi myös kolme muuta venettä ja ainakin näistä yksi on aikaisempi Pyytikarin voittaja; Alda. Lisäksi samaan aikaan lähtevästä Cetuksesta löytyy ehkä eniten kokemustietoa tämän kisan osalta…….. itse asiassa Cetuksen ex-kippari (nykyinen taktikko?) ilmoitti tämän olevan hänelle 49. Pyytinkarin kisa.
Juuri ennen lähtöä tehtiin suunnitelmaan vielä muutos ja vaihdettiin keulaan G1. Linjalta myöhästyttiin varmaan yli 20 sekuntia, mutta heikossakin kryssi tuulessa oli helppo löytää puhdas tuuli. Aikaisemmin lähdöt ovat olleet meillä selkeä vahvuus, mutta tässäkin kilpailujen puute näkyi selvästi.
Airisto meni kuitenkin kohtuullisen hyvin kunnes tuuli loppui kokonaan ja kaikki mittarin menivät nollaan.


Nämä mittarit korjattiin juuri ennen lähtö ELI toimivat jos vain tuulisi


Taas mennään; keulapurjeen vaihto käynnissä     kuva : Mari, Tempo


Tässä vaiheessa näytti, että kaikki aikaisemmin paremmassa tuulessa lähteneet veneet ovat karanneet jo lopullisesti. No ……uusi tuuli tuli kuitenkin suhteellisen pian ennusteen mukaisesti ja ennen Orhisaarta saatiin spinnu jo vetoon. Tässä kohtaa Exquisite; X-40 oli ottanut varsin hienon sateenkaari kuvan, johon myös me päästiin.

kuva :  Exquisite 

Spinnu pätkän alussa valmistauduttiin jo tulevan yön kovaan kryssiin ja vaihdettiin keulaa G3. Uutta keulapurjetta tarvittiinkin jo Kaitkiven kohdalla, jossa reitti nousi pieneksi ajaksi lähes täysvastaiseen. Tämäkin oli otettu jo alkuperäisessä suunnitelmassa huomioon, joten ilman vaikeuksia  spinnu otettiin10 minuutiksi alas. Spinnu nousi takaisin ylös heti kun se vain oli mahdollista ja tässä pääsimme usean veneen ohi. Tuuli oli jo alkanut nousta ja monessa veneessä ilmeisesti spinnun nostoa jonkin aikaa  pohdittiin.
Tämä pätkä meni kuitenkin hyvin nopeuden ollessa jo 7 – 8 solmua ja huiput yli 8.

Oletetusta aikataulusta oltiin alun nollien johdosta jo jonkin verran jäljessä, joten Pippära grundetilla Genaakkeri jäi väliin ja siirryttiin suoraan G3:een. Spinnun laskussa lisäkädet olisivat olleet jo tosi tarpeeseen, koska reippaassa sivutuulessa lasku oli jo aika työläs.

Reippaassa sivuvastaisessa lähdettiin ajamaan kohti Fiskö tiiviissa ryhmässä; Cetus ensimmäisenä ja me Tempon perässä. Tempo yritti yläkautta Cetuksen ohi onnistumatta siinä ja me myös pysyttiin omalla paikalla. Jonkin matkaa Fiskön jälkeen tuuli oli täysvastainen ja tässä kohtaa päästiin Temposta sekä Cetuksesta ohi. Meillä uusi iso ja G3 toimi hienosti; venettä oli helppo ajaa ja se oli hyvin tasapainossa. Tempossa otettiin isoon reivi ja sen jälkeen ero heihin ei enää kasvanut.

En muista, että olisin koskaan aikaisemmin ollut merellä niin kovassa vesisateessa kuin nyt; vettä tuli kaatamalla ja purjeen alla oli jatkuva vesiputous. Jossain vaiheessa Tempo ohitti meidät …….. onneksi……. sen jälkeen oli huomattavasti helpompi ajaa heidän perävaloa seuraten. Siinä sitten Tempon perävaloa katseltiin 20 metrin etäisyydeltä muutama tunti ja homma toimi varsin kivasti …. kiitos siitä, koska meidän kuski rikkoi silmälasit kuivia vaatteita vaihtaessa. Ennen aamun sarastusta vastaan tuli vielä salamat ja ukkonen; hiukan erilainen kokemus sekin.

Vähän ennen Bådania Tempo purki reivin ja alkoi kasvattaa eroa meihin. Pyytillä Tempon kippari arveli eron syntyneen siitä, että he jaksoivat ajaa isoa aktiivisesti ja näin se varmasti olikin.
Vuosnaisten kohdalla meidän suunnitelma oli vaihtaa keulaan uudelleen G1, mikä myös sitten vaihdettiin. Vaihto oli ehkä vähän liian aikainen, koska tämän jälkeen venettä ei hetkeen saatu lainkaan tasapainoon. Ehkä myös väsymys kolmen hengan miehistöllä alkoi jo näkyä.  Tämä pätkä kohti Laupusta oli se meidän heikoin osuus; venettä ei vaan saatu kunnolla kulkemaan ………… L

Laupusista alaspäin tuuli jonkin verran nousi ja meno parini heti, kunnes sitten Hevonkackissa taas loppui. Samaan aikaan takaa ilmestyi jälleen Cetus ja meillä oli pieni pelko, että he löytävät tuulet meitä paremmin …………… ja niinhän siinä sitten kävi ……. Cetus karkasi kauas pois..


kuva : Mari, Tempo

Kuiva Kaltsaaria kierrettäessä tuuli virisi jälleen ja maaliin päästiin hienosti spinnun kanssa.


Laiturissa oltiin ennen Tokiota (ei tosin maalissa)

Olipa kisa …… kaikennäköistä keliä löyty matkan varrella ja vene sekä viisi purjetta olivat maalissa hiukan KOSTEITA. Mutta itse kisa oli hyvä; hauskaa oli eikä mitään rikottu. Tulos ei ollut kummoinen, mutta ei myöskään mikään katastrofi. Ensi vuonna tullaan uudelleen .....

Tulokset

Muiden kertomana sama tarina tai ainakin melkein sama

matkallamerenneidoksi, S/y Kaminami

S/y Exquisite

Paluu kilpailusta myöhemmin

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kihti TwoStar 2015



TwoStar on yksi saaristomeren hauskimmista purjehdustapahtumista. Harmi vaan, ettei kaikki ole tietoisia tästä hauskuudesta.  Kisaan oli tänä vuonna ilmoittautunut mukaan ainoastaan 12 venekuntaa; LYS 1:een 7 venettä ja LYS 2:een 5 venettä. Ehkä kilpailun 9 tunnin tavoiteaika purjehdukselle saattaa joitain miehistöjä hirvittää, mutta merellä kilpailun tiimellyksessä se aika kuluu kuin huomaamatta.

Edellisen päivän sääennuste näytti meille varsin hyvää keliä: lännen ja lounaan välistä tuulta alussa 9 m/s, joka sitten nopeasti tyyntyy 7-8 m/s. Meillä genoa 3 ja täysi iso on toiminut 7 m/s täysvastaisessa aina hyvin …….. tai ainakin näin kuvittelemme. Radasta olimme niin varmoja, että syötimme sen jo edellisenä iltana plotteriin. Täyskryssi Lövskärin pohjoispuolelle ja genaakkerilla alas Västra Gunnkobbarnille ja siinä taas nopea purjeenvaihto ja spinaakkerilla maaliin. ELI hyvä mahdollisuus palkitosijoille……… NIINPÄ .....................

Keli oli hiukan harmaa

Aamu alkoikin varsin lupaavasti kun vesisade loppui ennustetusti juuri ennen lähtöä.  Tuulta oli kuitenkin vielä yli 10 m/s ja se vaikeutti hieman lähdön suunnittelua. Päätettiin, sitten ikään kuin varmuudeksi ottaa isoon yksi reivi ja se oli kyllä tarpeen. Vaikka linjalta myöhästyttiin varmaankin yli 15 sekuntia, niin linjan yli päästiin toisena veneenä. Siihen nämä kisan onnistumiset sitten jäivätkin.
Rata oli aivan muuta mitä odotettiin ja niin oli tuulikin. Heti lähdön jälkeen Dat wor et ja Kaminami nousivat täysin eri kulmaan kuin me ja menivät yläkautta ohi. Niinpä jouduimme heti kääntämään paaran halssille puhtaisiin tuuliin. Ajoittain tuntui, että vene oli ainakin jotenkin tasapainossa ja saavutimme nappilähdön ottanutta Elan 35 Stella Mariaa. Tosin he myöhemmin illalla kertoivat, että heillä oli kisan alussa trimmit vielä enemmän kateissa, mitä meillä.

Ketterä kansimies lähes talvivarusteissa

Tuuli pysyi koko Airiston yli 10 m/s ja oli varsin puuskainen. Vene ei pysynyt käsissä vaan karkaili aina silloin tällöin ja niinpä myös Maxi 1100 Ådan ll lähti meiltä karkuun.

Tästä alkoi takaa ajo
 
Airiston matkailuhotellilta alkoi kisan ensimmäinen tuuli auki osuus. Tässä kohtaa purimme ison reivin ja kävimme vielä kaikki säädöt läpi; hekki pohjassa ja kaikki purjeliikit niin piukassa, mitä vinsseillä jaksoi vääntää. Jonkin verran se auttoi ja venettä oli ainakin helpompi ajaa.

Missä ne on
Pensarin itäpuolelta alkoi 15 minuutin pätkä jossa olisi voinut kokeilla genaakkeria, mutta kun ei muutkaan ainakaan edessä, niin emme mekään. Toisin sitten takana Stella Maria nosti värikkään code 0 ja väilimatka meihin alkoi heti pienentyä. ……… olisi pitänyt.

Kiinni saatiin

 Toinen 15 minuutin pätkä tulisi Gullkronan itäpuolella ja silloin kyllä nostetaan………………… ja niin nostettiinkin. Tosin ei se genaakkeri varmaan täyttä 15 minuuttia pysynyt ylhäällä. Ensimmäisen broutsin jälkeen keulasta petti sakkeli, jossa genaakkerin alakulma oli kiinni. NO…….. genaakerissa kun on sukka niin sen saa varsin helposti alas, kunhan vain kääntää hetkeksi myötäiseen. Tässä vaiheessa Dat wor et meni  jälleen kerran taas ohi. Myös  Stella Maria meni värikkään code 0 kanssa ohi ja nosti mukavan peräaallon, josta saatiin aikaiseksi kisan nopeus huippu aavistuksen alle 10 solmua.

Vähän myöhästyttiin loppukahinoista



Kaminami ajoi jälleen yksin koko kisan läpi, mutta me muut tultiin maaliin varsin tiiviinä nippuna.

Maalissa .... hauskaa oli

NIIN ……………….JOOO…………….. ei päästy palkintosijoille, mutta hauskaa oli taas kerran.

Tulokset 

Kaminamin kisaraportti   Merenneidon kertomana


Niin se keli muuttuu, seuraavan päivän paluupurjehdus


tiistai 2. syyskuuta 2014

Marskär open



Tämän kesän kisailut on jäänyt todella vähiin, ainoastaan Kihti Two Star on ajettu. Useampaankin kisaan olisi ollut haluja lähteä, mutta miehistön kasaan saaminen on ollut todella hankalaa tänä kesänä.
Niinpä Marskäriin lähdettiin mukaan, kisakumppani S/y Tempon innoittamana, täysin uudella miehistö ”konseptilla” ………  pariskunnittain. (tosin nytkin vajaa miehityksellä).

Mukaan kisaan oli ilmoittautunut taas hyvä määrä veneitä, kaikkiaan 31 kpl ja meidän luokkaan peräti 18 kpl. Keliksi oli luvattu varsin kevyttä pohjoisen puoleista tuulta, joka tarkoitti spinnu lähtöä.

Lähtölinja oli todella pitkä ja lisäksi melko suora, joten lähdössä ei olisi pitänyt olla muuta kuin hyvä vauhti linjalle. Lähdöt ovat yleensä olleet meidän vahvuuksia, mutta tällä kertaa lähtö meni totaalisen pieleen ja matkaan päästiin muiden sotkuissa.

Lähtö on jo tapahtunut ja me ollaan vielä ulkona "kuvasta"

 Ensimmäinen puoli tuntia haettiin vapaita tuulia huonolla menestyksellä. Töitä kyllä tehtiin; ensimmäisen mailin aikana oli vaihdettu jo kolme eri purjetta keulaan ja kaikki vauhdissa. Uusi ylös ja vasta sitten vanha pois …… genua .. spinnu …. genaakkeri ….. keula.

Taas vaihdetaan eri väristä purjetta keulaan

Vähän ennen Bassholmaa saimme tuulta ja saimme jo pääjoukkoa jonkin verran kiinni. Seuraava lyhyt vastainen meni varsin hyvin ja olimme taas mukana kisassa. El Damiron ohi ei sitten enää helpolla päästy, joten siinä vähän kerättiin korkeutta ja voimia seuraavalle merkille. Merkin jälkeen alkoi taas purjeen vaihto ja genaakkerin avulla päästiin El Damiron ohi, mutta se ilo kesti ainoastaan 5 minuuttia.

 Meillä genaakkeria käytetään pääasiassa sivuvastaisessa eikä sen jiippaaminen ole koskaan oikein onnistunut. Niin nytkin kyseinen operaatio vie aivan liikaa aikaa ja niin El Damiro kuin myös Tempo menivät jälleen meidän ohi L. Seuraavalla osuudella länteen päin olisi spinaakkeri ollut se oikea vaihtoehto, mutta meni genaakkerillakin kahvia keitellessä J.

Halloholmenista eteenpäin genaakkeri toimi varsin hyvin ja taas päästiin Tempon ohi. Tämä pätkä Helsinholman länsipuolelle meni meiltä parhaiten; taas vaihdeltiin purjeita …… genaakkeri …. genua …… spinaakkeri. Eroa taaksepäin saatiin kivasti aikaiseksi, joskaan edessä olevaa kärkiryhmää ei saavutettu; hädin tuskin nähtiin.

Ennen nostatuksia

Ja nostatusten jälkeen

 Seuraavalla merkillä spinnujiippi ajettiin vähän pitkäksi ja jälleen juuri ohitettu El Damiro ohitti meidät. Ennen Gullkronaa purjeita vaihdettiin taas .. spinnu …. genaakkeri ….. keula.
Gullkronan etelä puolella tehtiin pari virhettä ja pari turhaa purjeen vaihtoa niin, että jäätiin paikalleen seisomaan; isosisko Aiolos joutui melkein väistämään, ettei olisi ajanut meidän päälle. Tämä olikin ainut kohta, jossa vähän harmitti … L …. itse lilluttiin tyvenessä ja samaan aikaan kuului maalipaukku ensimmäisen veneen tullessa maaliin.

Toinen; ennen jälkeen kuvasarja

Saattoi nämä kuvat olla toisinkin päin

 Kun uusi tuuli tuli, niin siitä alkoi hyvä loppu huipennus. Loppusuoralle valittiin genaakkeri, se saatiin aikaisemmin vetoon ja näin pääsimme jälleen kerran Tempon ohi. Jiipin jälkeen Tempon spinnu toimi ja he pääsi taas meidän ohi ja saivat vähän eroa meihin, mutta ennen maalilinjaa tuuli jälleen hiipui ja me taas vuorostaan saatiin heidät kiinni. Genaakkerin avulle me pääsimme nousemaan Tempon yläpuolelle …… JA  OHI….  Mutta vielä 100 metriä ennen maalia oli genaakkeri vaihdettava jälleen genuaan. Meillä purjeen vaihtoon kului turha paljon aikaa …. NIINPÄ  ….. niin siinä sitten lopuksi kävi L

Juuri ennen maalia

Kisa oli kyllä niin hauska, että tämän tyyppisellä miehistöllä voisi jatkossakin kilpailla ainakin matkakilpailuissa. Tulosten valossakin kisa meni varsin mukavasti; joukon puolivälissä oltiin.

Kolmistaan päivä oli varsin kiireinen ja kevyessä sekä reikäisessä tuulessa olisi kyllä tarvittu myös suunnittelija, joka tuulta sekä kanssa kilpailijoita tarkkaillen kertoo, minne pitäisi ajaa. Tosin siivoojallekin olisi ollut käyttöä; keula oli täynnä nailon sotkua ja laatikko täynnä köysisotkua J

Kaikkensa antanut miehistö

 Ps. Kyllä siinä sitten niin kävi, että Tempo tuli ensin maaliin, vaikka tulosluetteloon on toisin merkitty. 

Hienot kuvat on pääosin ottanut S/y Tempon försti