Pyytinkarin kisa 2018

Tänä vuonna Pyytinkarin kisaan lähdettiin uudella miehistöllä ja uudella kipparilla. Allekirjoittanut sai ottaa mukaan yhden kaverin ja Paavo kipparina hankki lopun miehistön; viisi kaveria. (kipparin valinta ei ollut äänestystulos J) Joskus kisa on ajettu kolmen hengen miehistöllä suhteellisen reippaassa kelissä ja nyt kahdeksan hengen miehistöllä, mutta ei niitä käsiä vieläkään liikaa ollut.

Se toinen osa miehistöä

Allekirjoittanut otti taktikon roolin tietämättä, mitä taktikon oikeasti pitäisi tehdä tai osata ……… no … suunnitelma joka tapauksessa rakennettiin merkkaamalla reittikarttaan tuulet oletetun aikataulun mukaisesti. Tällä kertaa purjeenvaihto suunnitelma toimii hyvin, ainoastaan aikataulutus petti. Piti olla aikaisin aamulla maalissa, mutta ei oltu ………..

Lähdössä meillä oli samanaikaisesti vanhat tutut Cetus (X-402) sekä Alda (Swede 55); molemmat Pyytinkarin voittajia. Uutena tuttavuutena oli mukana Simi III (Swan 40). Kaikilla sama LYS luku: 1,28.

Tarkka ajamista

Suunnitelmana oli lähteä poiju päästä styyran halssilla ja näin saada parhaiten varmistettua heti vapaa tuuli. Suunnitelma toimi ja lähtö onnistui hienosti. Tosin Alda lähti heti karkuun pitkän vesilinjan turvin, mutta muiden kanssa pysyttiin hyvin mukana. Tässä tulikin heti uuden taktikon ensimmäinen iso ja isoin moka; Rajakari ajettiin väärältä puolen ………. joo …niinpä …….. no; ei siitä kyllä mitään hyödytty, mutta virhe kuitenkin ja Cetus siitä myös aiheellisesti huomautti.

 

Leppoisaa menoa

Airisto alas kryssittiin suhteellisen hyvin, vaikka tuulimittaria ei ollut talven jäljiltä kunnolla ”nollattu”. Tämän seurauksena toinen halssi meni hyvin ja toinen ei.  Mikäli tuulikulmat näyttävät väärin, niin tällöin tulee usein turhaan yritettyä ajaa liian ylös; harvoin liian alas. Kunhan mittari virhe tiedostettiin, niin kryssi molemmilla halsseilla lähti kulkemaan paremmin ja plotterissa jälki kulmien osalta näytti olevan OK. Kaitkiven luona oli suunnitelma ajaa pieni pätkä genaakkerilla ja tässä manööverit toimi hienosti. Jos lähtö oli se ensimmäinen onnistuminen, niin tässä tuli se seuraava onnistuminen.

Tässä vielä kuljetaan

Smörgrundin kohdalla oltiin vielä hyvin mukana pääjoukossa ja näköyhteys ensimmäisiin veneisiin oli olemassa. Tästä eteenpäin Kihdille tultaessa veneet jakautuivat kahteen osaan. Tuuli loppui ja osa veneistä pääsi tyventä karkuun ja osa jäi tyveneen. Tässä sitten kului toista tuntia kunnes saatiin pieni tuulen henkäys ja päästiin jälleen liikkeelle.

Tyynessä yössä olevat heikot ja kapeat tuulikanavat ovat minulle täysi mysteeri. Rannan läheisyydessä lämpötilaeroista syntyvä tuuli on vielä jotenkin ymmärrettävissä, mutta keskellä meren selkää tuulen käyttäytyminen on ????????????

Tässä meillä kävi tuuri, että osuttiin kapeaan tuulikanavaan. Me päästiin vauhtiin (yli 0,8 kn) ja vastaavasti molemmin puolin veneet jäivät, vaikka myös heillä keula oli samaan suuntaa ja todennäköisesti heillä myös sama perusnopeus (0,1 kn).

Uusi tuuli saapui

Suunnitelman mukaisesti tässä myös genaakkeri ylös ja vauhtia jo 4 kn. Genaakkeri vaihtui spinnuun heti Fiskön jälkeen ja tästä jatkettiin ylös Kihtiä leppoisasti jiippaillen. Tässä kohtaa myös osa miehistöstä siirtyi veneen sisätiloihin lepäämään ja keräämään voimia aamun koitoksiin. Myös allekirjoittanut kokeili nukkumista ensimmäisen kerran Pyytinkarin kisassa ……..… ei onnistunut …… ehkä sitten seuraavalla kertaa.

Spinnujiipin teoria opinnot

Pääosa kannella olevasta miehistö oli käytännössä ensimmäistä kertaa purjehtimassa spinnulla, mutta siitä huolimatta jiipit sujui varsin hienosti.

Yövuoro töissä

Aamuvuoro herännyt töihin

Seuraava purjeenvaihto tuli vastaan Bådanilla; spinnu vaihtui genaakkeriin kuorinta vaihtona eli genaakkeri ylös ja vetoon, jonka jälkeen vasta spinnu alas. Taas oli hieno suoritus miehistöltä, jolla kilpapurjehdus kokemusta ainoastaan muutama tunti. Bådanilta Isoletolle ajettiin yhtä halssia aluksi genaakkerilla ja loppu keulapurjeella lähes olemattomassa tuulessa.

Eteenpäin mennään lähes ilman tuulta

Isoletolla tuuli virisi uudelleen ja tästä alas päästiin jälleen ajamaan kryssiä yli 6 kn. Hevonkackin luona oli suunnitelma nostaa jälleen genaakkeri ylös, mutta suhteellinen tuulikulma oli keulapurjeellakin jo alle 55 astetta. Kamat kerättiin pois ja valmistauduttiin jo viimeiseen spinnu pätkään. Tuuli sitten kuitenkin kääntyi ja osan matkaa olisi genaakkerilla päästy ja kivasti ……..  no sitä sattuu.

Loppujännä tuli sitten viimeisellä kääntömerkillä Kuiva Kalsaaren itäviitalla. Merkille haettiin molemmat Bestenan kanssa sisäpaikkaa. Sisäpaikka saatiin pidettyä, mutta spinnun noston yhteydessä spinnu puomia ei saatu riittävän nopeasti ulos ja niin Bestena kokemuksen turvin meni yläkautta ohi. Kerran vielä päästiin yrittämään ohitusta ja rinnalle päästiin, mutta ohi ei sitten kuitenkaan …….. hieno loppu taistelu.

Oli tosi hauska kisa ja hieno miehistö …………. ensi vuonna tullaan taas.

Sama tarina Suunnon kertomana

Tulokset