Pyytinkarin kilpailu on nyt sitten purjehdittu
50 kertaa …. tai no ……. ainoastaan kaksi henkilöä on purjehtinut sen 50
kertaa ja me muut vähän vähemmän.
Kisa oli sikäli poikkeuksellinen, että perinteistä paluu kilpailua
ei sunnuntaina ajettu. Tällä järjestäjät antoivat miehistöille mahdollisuuden
juhlia Pyytinkarilla kisa tapahtumaa.
 |
| Kuva: Samuli Havia |
Tällä kertaa kisaan lähdettiin neljän hengen miehistöllä,
mikä olikin tämän kertaiseen kisaan varsin sopiva miehistö koko. Kelin ennustettiin
jo alku viikosta olevan varsin kevyt tuulinen, eikä se viikon aikana siitä
juurikaan muuttunut.
Lähtöalueelle saavuttiin jo hyvissä ajoin hakemaan keliin
sopivia purjesäätöjä …………….. turhaan. Lähtö olisi onnistunut purjesäädöistä riippumatta,
mikäli konetta olisi käytetty sallitun ajan puitteissa ja näin valuttu kohti lähtölinjaa
………….. tosin tälläkään ei olisi ollut mitään merkitystä kilpailun kannalta.
Me ylitettiin lähtölinja 25 minuuttia meille annetun
lähtöajan jälkeen. Jouduttiin väistämään muita veneitä ja siihen se aika sitten
menikin ………… kerätä uutta vauhtia ja sillee.
Tämä oli kuitenkin pieni viivästyminen, koska yhdellä veneellä kesti lähes kaksi tuntia ennen kuin he pääsivät ylittämään
lähtölinjan.
 |
| Lähdössä samalla luvulla Me, Cetus ja Alda; me paaran halssilla tuolla takana. kuva: Mari |
Airisto alas meni suhteellisen hyvin; ohjattavuus oli koko
matkan olemassa, ainakin nokka kohti menosuuntaa. Ohjattavuus meillä tarkoittaa
0,3 solmua. Laivat väistettiin siten, että niistä saatiin ……. eikun otetiin
aina sivu- tai myötä aalto.
 |
| Tässä vielä lähes hymyilyttää |
Airiston puolessa välin pieni tuulen vire tuli pohjoisesta,
jolloin spinaakkereihin saatiin jonkin verran vetoa. Tässä tuli ainakin meille
kisan paras vauhti; hetken lähes 2,5 solmua.
 |
| Kohti Orhisaarta Kuva: Samuli Havia |
Orhisaareen kohdalla oltiin vielä hyvin mukana ”kisassa” ………….. jos sitä nyt siksi voi kutsua. Orhisaaren
jälkeen taisi kyllä ensimmäisen kerran veneen ohjattavuus olla hetken kateissa …..
varmaksi en muista .......................väsytti.
 |
| Heti aamusta päästiin Orhisaareen |
Joka tapauksessa uutta tuulta lähdettiin etsimään Seilin suunnasta ja se olikin sitten meidän kisan viimeinen onnistuminen. Siinä saatiin kivasti kaulaan moneen muuhun kisa kumppaniin.
Ominaisholmen kohdalla meidän kisa sitten päättyi. Siinä ajelehdittiin muutama tunti ……… välillä luultiin, että nyt päästään irti
Ominaisholmenin imusta ………. mutta ei ……… aina se veti meidät takaisin kohti
rantaa.
 |
| Kaikki menee ohi |
Se repi hermoja, kun jotkut lähti vierestä kulkemaan ja
meillä keula osoitti minne kulloinkin ………..
Tässä kohtaa sitten lippu perään ja rantaan. Se kyllä arvattiin,
että kisa tullaan keskeyttämään jossain vaiheessa; mutta se tieto ei meitä
saavuttanut. Meillä oli kyllä VHF koko kisan auki kanavalla 77, mutta jostain
syystä emme ilmoitusta kisan lyhentämisestä kuultu. NO …………. tuskin asia siitä olisi
miksikään muuttunut, vaikka ilmoitus olisikin kuultu.
 |
| Se siitä Kuva: Mari |
Kisa on aina kisa ja kyllä tässäkin osaamista tarvittiin; ei
siellä kärjessä sattumalta ole aina ne samat veneet. Nyt esille nousi erityisesti Claire; Meriristeilijä, jonka LYS luku on 1,08. Tämä vene on ollut
mukana myös 50 vuotta sitten ensimmäisessä Pyytinkarin kisassa ja ilmeisesti yhä
saman perheen omistuksessa. Nyt se oli luokkansa
kakkonen ja varmasti pärjäsi sillä, että tiesi mistä tuuli löytyy.
Seuraavan päivän paluu purjehdus kotiin oli sitten varsin
eheyttävä kokemus, joka huuhtoi kaikki edellisen vuorokauden traumat pois. Vene
kulki käsittämättömän hienosti; hyvä kulma ja uskomaton vauhti. ……….. Onneksi
ei ollut paluukilpailua, koska kilpailutilanteessa olisi joku ilonpilaaja ajanut
ohi ja silloin se ”käsittämätön ja uskomaton” olisi muuttunut ainoastaan ”ihan kivaksi”.
 |
| Terapeuttinen mittarinäkymä |
Todennäköisesti taas ensi vuonna ollaan kuitenkin mukana.
Mahdollisesti lyhyt video tulossa vielä tapahtumista
Kommentit
Lähetä kommentti