Baltic Offshore Week

Kilpapurjehdus on tänä keväänä jäänyt omalla veneellä täysin väliin, tosin ei ole kyllä löytynyt riittävässä määrin intoakaan lähteä kisaamaan.  Mistä lie johtuu…….?????

Mutta kun sain mahdollisuuden lähteä mukaan HSK:n järjestämälle Baltic Offshore Week:lle, niin kisa kipinä syttyi taas.
Veneenä meillä oli IMX-38 eli varsin urheilullinen avomeri vene. Kahdeksan hengen miehistö oli kasattu seitsemästä eri venekunnasta, jotka eivät olleet juurikaan purjehtineet kisoja yhdessä. Eli lähtökohta oli varsin haasteellinen, eikä palkintosijoista edes haaveiltu; kisaan lähdettiin oppimaan toisiltamme.

Ensimmäiseksi päiväksi oli luvattu alkuun kevyttä tuulta, joka sitten iltapäivällä paranisi navakaksi tuuleksi. Päivän ensimmäiseen ratalähtöön rakennettiin lähtösuunnitelma jo edellisenä iltana: pitkällä vauhdilla lähtöaluksen vierestä. Tärkeintä olisi hyvä vauhti jo ennen linjaa ja varauduttiin myös lähtemään toisesta tai jopa kolmannesta rivistä.


Lähtö tunnelmia Kuva Erik Lähteenmäki

 Lähtö onnistui lähes täydellisesti; hyvissä ajoin ennen linjaa lähtöaluksen viereen aukeni aukko josta pääsimme ajamaan yli ainoastaan aavistuksen myöhässä paukusta. HYVÄ ME  
Lähdön jälkeen ajettiin lyhyehkö styyra,  jonka aikana mm. ison luokan voittaja Sugar2, Audi ja Blue Cafe ajoivat meidän takaa radan oikeaan reunaan. EI HUONO LÄHTÖ SIINÄ SEURASSA


Tulossa ylämerkille HUOM aktiivinen mastomies Kuva Erik Lähteenmäki


 Radalla manööverit toimi yllättävän hyvin, ottaen huomioon ettei miehistöllä ollut pohjalla yhtään yhteistä harjoitus purjehdusta. Mutta vauhti vaan ei riittänyt Suomen ja Viron huippuja vastaan ja maaliin tultiin fleetin häntäpäässä.


Ylämerkillä pientä ruuhkaa Kuva Erik Lähteenmäki

Seuraavana oli vuorossa 40 mailin avomeripurjehdus, jossa myös kevyessä tuulessa oli vaikeuksia pysyä muiden mukana, vaikka kaikkemme yritimme. Myötäisellä tuuli moinasi vielä enemmän ja jouduimme vaihtamaan spinnun kevyempään ja vaihto tehtiin kuorintavaihtona, jota kukaan miehistöstä ei aikaisemmin ollut  tehnyt. Eli nostettiin uusi kevyen tuulen spinnu ulkopuolelta ylös ja vasta tämän jälkeen laskimme edellisen spinnun sisäpuolelta alas. EI HUONO MANÖÖVERI

Kryssi osuuden aikana tuuli sitten lähtikin nousemaan ja meillä oli selkeästi liian iso keulapurje mutta sillä kuitenkin selvittiin seuraavalle ylämerkille.


Merellä alkoi olla jo isoja aaltoja Kuva Erik Lähteenmäki

Tästä sitten alkoi koko viikonlopun nautittavin ja uskomattomin legi;  pitkä alamäki 13 – 15 m/s tuulessa isolla spinnulla. Spinnu skuutattiin varmuuden vuoksi sisään ja alas ja sen trimmaaminen unohdettiin kokonaan, ainoastaan oltiin valmiit avaamaan leen skuutti ELI vene oli siis kokonaan perämiehen käsissä.
Veneen kippari päästi allekirjoittaneen veneen rattiin ja……..HUH……HUH…….MIKÄ KOKEMUS….. Pitkiä surffeja ajettiin 12 – 14 solmun nopeudella, jolloin veneestä hävisi monta tonnia painoa pois ja se muuttui kevyt veneeksi. Perä aalto oli tosi pitkä ja vesi lensi. Sainkin sivuttua veneen suomessa ajettua ennätystä 14,1 solmua. Kunnes ennen seuraavaa alamerkkiä myös kippari halusi ymmärrettävistä syistä tulla rattiin ja silloin tulikin SE todella vihainen puuska; vene kulki todella kovaa ja logi nousi nousemistaan, kunnes näyttöön ilmestyi lukema 15,9 solmua……………….HURJAA MENOA

Uskomaton, mutta spinnu saatiin  ennen seuraavaa alamerkkiä alas ja kaiken lisäksi vielä ehjänä. Loppu pätkällä maaliin tosin yksi keulapurje rikottiin, mutta vahingot kovasta kelistä huolimatta jäivät aika vähäisiksi.

Lauantaina ajettiin sitten kaksi ratalähtöä ja 15 mailin ”saaristo” kisa vieläkin reippaassa 10 – 12 m/s tuulessa. Päivän ensimmäisessä lähdössä oli lähtöaluksen päässä linjalla todella kova ruuhka ja näin lähtö meidän onneksi kutsuttiin takaisin yleisellä palautuksella. Seuraava lähtö sitten jo taas onnistuikin.
Meidän osalta saimme taas päivän aikana yhden todella hyvän lähdön suoraa lähtöaluksen vierestä ja montaa sekuntia ei kyllä oltu myöhässä.


Ison luokan voittaja ja me vielä samassa kuvassa Kuva Erik Lähteenmäki

Vaikka keli oli taas varsin haasteellinen, niin mitään isompaa ei kuitenkaan rikottu. Tosin taaskaan ei tosin pysytty oikein muiden mukana, mutta hauskaa ja todella märkää kyllä oli.

Sunnuntaina olikin sitten jo vähän kevyempi keli ja silloin ajettiin kaksi ratakilpailua. Tarkoituksena oli ajaa kolme rataa, mutta viimeinen ratakisa keskeytettiin tuulen suunnan muuttuessa liikaa ja näin annettu aika loppui kesken.


Mallia hengaukseen Kuva Erik Lähteenmäki


Ensimmäinen lähtö epäonnistui meiltä, mutta purjehdus meni suhteellisen hyvin ja siitä tulikin meidän paras; sijoituksen osalta. Kevyessä tuulessa päätimme kokeilla spinnun laskua paaralta luusta luukkuun. Eli spinnun puomi pois ja tämän jälkeen nostettiin keulapurje ylös ja vasta tämän jälkeen laskettiin spinnu tuulen puolelta keulaluukusta sisään. Hyvin onnistui, vaikka tätäkään ei kukaan miehistöstä ollut aikaisemmin tehnyt. HYVÄ ME

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että ehkä viikonlopun päätavoite toteutui; paljon opittiin.

Yhteenvetona voisi todeta, että tällaisessa seurassa menestyminen edellyttää miehistöiltä kyllä hyvää rutiinia, joka saadaan ainoastaan purjehtimalla riittävän paljon yhdessä. Myöskään varman päälle purjehtiminen ei riitä menestykseen, mutta hieno suoritus miehistöltä siinä suhteessa ettei mitään järkyttävän isoja mokia tullut ja vene säilyi suhteellisen ehjänä.
Pieni yllätys ainakin itselleni oli se, että pienellä suunnittelulla lähdöt linjalta meni meiltä niinkin hyvin.

KIITOS vielä kipparille ja koko miehistölle erittäin märästä, mutta hauskasta viikonlopusta.

Kommentit

  1. Kiitos Pekka,
    Hyvää tarinaa ja totta joka sana!
    Kipparina oli ilo purjehtia osaavan ja aloitekykyisen miehistön kanssa.

    Monet manööverit menivät yllättävän hyvin jo ensimmäisellä kerralla. Fokan puute ja kevyen kelin kryssivauhti haittasivat meitä ja vendat kelausvaiheessa olivat usein hitaita. Myös barduunoiden käyttö oli hapuilevaa. Fiilis veneellä oli koko ajan hyvä.

    Toisten blogeja lukiessa huomasin, että moni asia meni meiltä hyvin. Audin spinnuhuippu taisi olla 14.7. Blue Cafe rikkoi puomin kiinalaisessa ja hukkasi mereen gaijan ja skuutin. Relaxin huippuvauhti oli 15.7 ja heiltä kikkitanko vaati korjausta. Aika moni broachaili pahannäköisesti lyhyessä saaristokisassa.

    t. Immi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä; Muiden blogeja lukiessa sain kuvan, että Perjantain alamäki ajo ei ollut muillekkaan aivan tavanomainen "toimistopäivä".

      Ja toisaalta muutkin kokivat Lauantain kelin suhteellisen haastavaksi, joten meidän purjehdus/manööverit olivat ............EI HUONO.......

      Pekka K

      Poista

Lähetä kommentti